Päästä mut pois

Pitkä tauko taas kirjoittamisesta, aloitan kirjoittamisen mutta tekstikenttä jää aina tyhjäksi.
Rakastan kevättä ja aurinkoa, elämä hymyilee ja tuntuu että kaikki menee putkeen!
Tuota mieltä olin vielä toissapäivänä. Tuntuu taas että kaikki kasaantuu päälle ja ihminen kenestä välitän eniten on katoamassa elämästäni. ''Ettei hei niin, ei tän pitänyt mennä niin, aiemmin juoksin mä silmät kii, mut sit mä törmäsin enkeliin'' Noin voisin kuvailla tän hetkistä fiilistä mutta ei. Mun enkeli katoaa ajan myötä, ja en tahtois sitä mut kai se on tarkoitettu mennä niin.
Kävin tiistaina tuusulassa lähihoitajan pääsykokeissa, jännitti tosi paljon ja loppujen lopuksi ne meni ihan hyvin! Vähän päälle kuukausi koulua jäljellä ja sitten se kauan odotettu kesäloma , CANT WAIT !

vai onko rakkautta ilmassa ?

Pitkä hiljaisuus taas, tuntuu että olis paljon kerrottavaa mutta silti aina tekstikenttä jää tyhjäksi.
Lyhyt loma oli ja meni ja musta tuntuu että unirytmikin oli vähän sekaisin. Meno jatkui aina yömyöhään ja kotiin selvittiin aamutunneilla ja seuraava päivä meni nukkuessa ja taas jatkettiin. Se sai mut ikävöimään kesää tosi paljon. Ei huolia, ei koulua, ei stressiä vaan jatkuvaa hauskanpitoa ja huolettomuutta. Pari kuukautta koulua ja tuntuu pelottavalta jättää tuttu ja turvallinen koulu taakseen ja jatkaa eteenpäin elämässä.
Tällä hetkellä tuntuu että kaikki menisi tosi huonosti, niinkuin meneekin, mutta ystävät tuo joka päivä hymyn huulille ja en tiiä mitä tekisin ilman niitä. Tää on mulle tosi raskasta ja välil tuntuu etten vaan kestäis...
Kamala väsymys koko ajan. Päivän piristys on aina kun maailman ihanin ihminen laittaa viestin :)